Life, Liberty and the Pursuit of Sausages: Ulottuvuuksien välistä sekoilua

Tom Holt:

Life, Liberty and the Pursuit of Sausages : a Comedy of Transdimensional Tomfoolery (2011)

Tom Holt sotkee taikuutta ja huumoria nyky-Englantiin sijoittuvassa romaanissaan Life, Liberty and the Pursuit of Sausages. Odotettavissa on arkipäivän kummallisia tapahtumia, keskiaikaisia ritareita, asianajajia, kanoja, pilvilinnoja ja muuten vain ylenmääräistä sekoilua.

Juoni kutoo monta englantilaista lankaa yhteen. Asianajaja Polly Mayerille alkaa tapahtua eriskummallisia asioita: kahvikuppeja katoaa, joku tekee hänen töitään, mekko menee mukana, kun koko pesula katoaa. Hänen veljensä Don löytää pesulassa käyttämänsä puvun taskusta eriskummallisen teroittimen ja joutuu siskonsa sotkuihin mukaan. Kiinteistöfirman pomo herra Huos kadottaa jotain tärkeää ja palkkaa Stanley Gogertyn etsimään sitä. Entä miten munat, kanat ja siat liittyvät tähän kaikkeen?

Kaikkien hahmojen ympärillä tuntuu tapahtuvan jotain mystistä. Ulottuvuudet menevät vinksin vonksin ja taikuuttakin epäillään kaikesta, vaikka kukaan ei siihen haluaisi oikein uskoa. Mutta kun omituisille asioille ei oikein löydy muutakaan selitystä, niin vaihtoehdot ovat vähissä.

Kaiken tämän Tom Holt käärii humoristiseen lahjapaperiin ja tarjoilee lukijalle. Hänen tekstinsä on sujuvaa ja sukkelahkoa, erityisesti dialogin kuljetuksesta tykkäsin. Välillä hän hyppää hahmonsa pään sisään, mutta muuten kerronta on ulkopuolista (harvinaista viime aikoina lukemissani kirjoissa, jotka kaikki tuntuvat olevan minäminäminää).

Lankoja on aivan liikaa, kuten yllä olevasta selostuksestakin voi kai arvata. Ne eivät oikein tunnu pysyvän hallussa, ja tarina leviää käsiin. Varsinkin alussa minulla oli vaikeuksia kiinnostua mistään juonenpätkästä, kun tarina hypähteli paikasta toiseen aivan liian tiuhaan. Ei tullut edes fiilistä, että "eeiiiih, mitä seuraavaksi", kun lähdetään uuteen paikkaan ja uusiin hahmoihin, koska edellisiinkään ei vielä ollut ehtinyt kunnolla tutustua.

Hahmojakin on turhan paljon, kun kukaan ei oikein nouse muiden yli. Vielä loppupuoliskollakin löydetään uusia tyyppejä, joiden reppuselkään lukija hyppäytetään, vaikka jo silloin on vaikeuksia pysyä kaikkien sankareiden perässä.

Hyppelevä tyyli saattaa toimia, jos sen hallitsee hyvin. Tom Holt ei kuitenkaan oikein pärjää vertailussa vaikkapa Terry Pratchettille tai Douglas Adamsille. Kaikkien teksti on huumoripitoista spefiparodiaa, jossa teksti välillä poikkeaa sinänsä juonen kannalta melko tarpeettomille sivupoluille. Tässä lajissa Holt on minulle luokkaa ”ihan kiva, mutta ei täysin iske”.