Lyran Oxford: Nostalgiamatka

Philip Pullman:

Lyran Oxford (suom. Helene Bützow, Tammi 2004)

alkuteos: Lyra's Oxford (2003)

piirrokset: John Lawrence

Lyran Oxford on pikku kirjanen, jonka kanssa pääsee uudelle matkalle Pullmanin Universumien Tomu -trilogian maailmaan. Ei kannata ehkä tarttua, jos trilogia on ennestään tuntematon – tai jos et pitänyt siitä.

Kirjan pääsisältö on alle viiskytsivuinen tarina nimeltään Lyra ja linnut, joka ajoittuu kaksi vuotta Maagisen kaukoputken (eli Universumien Tomun kolmannen ja viimeisen osan) jälkeen. Siinä Lyra Belacqua on chillailemassa daimoninsa Pantalaimonin kanssa Jordan-collegen katolla, kun huomaa lintuparven jahtaavan lintumaista daimonia. Totta kai tyttö päättää auttaa hätää kärsivää, ja selviää, että tämä noidan daimoni on kaupungissa etsimässä jotain Makepeace-nimistä häiskää. Kaikki ei ehkä ole sitä, miltä näyttää, eivätkä kaikki merkitykset ole selviä Lyrallekaan

Niin kuin ei minullekaan ole aivan selvää, mikä merkitys kaikella kirjan muulla materiaalilla oikein itse tarinan kannalta on (paitsi ehkä yleinen liittyminen Pullmanin luomaan maailmaan). Tarinan perässä on fiktiivinen postikortti Oxfordista, fiktiivinen risteilymainos, kirjailijan esittely ja mainostukset Universumien Tomun kolmesta osasta.

Koko kirjan ehkä hienoin anti löytyy kuitenkin takakannen taskusta: sinne on taiteltu ihastuttavasti piirretty Oxfrodin kartta: ”Oxford junalla, laivalla ja zeppeliinillä.” Tekisi tosiaan mieli tämän kartan kanssa lähteä tutustumaan Oxfordiin ja kaikkiin sen collegeihin.

Wikipedian mukaan tämä on linkki trilogian ja tulevan romaanin välillä, ja sellaiselta tämä tosiaan tuntuu. Toisin sanottuna ei kovin itsenäiseltä teokselta (hitusen jopa rahastukselta – jos en olisi lainannut tätä kirjastosta). Novelli ei kauheasti selittele juttuja, esimerkiksi daimonien olemusta, joten Universumien Tomua tuntemattomille tarina voi jäädä melkoisen hämäräksi. Toisaalta uusiin hahmohin, esimerkiksi Makepeaceen, ei ehditä kunnolla tutustua. Olettaisin, että hän saattaisi mahdollisesti esiintyä vielä keskeneräisessä The Book of Dustissa (Wikipedia on ystävä). Jos ei, niin kylläpä jäi turhaksi tyypiksi.

Tarina on sinänsä ihan viehättävä, vaikka tuntuukin hiukan tyngältä. Kaikki ei selviä lopussa, enkä siis tarkoita varsinaisesti sitä, että loppu olisi avoin (se ei ole). Minulle jäi tunne, että kirja yritti liian teennäisesti painostaa minua kiinnostumaan mahdollisesta jatkosta jättämällä tarkoituksella joitain juttuja selittämättä; kysymällä itse kysymyksiä, joihin ei antanut vastauksia. Jos haluaa jättää lukijan pohtimaan asioita, niin voisi välillä antaa lukijan itse esittää ne kysymykset, jotka jäävät avoimiksi.

Pidin tarinasta silti. Sen takana oli kaunis ajatus merkityksien yhteyksistä, joita ei aina pysty huomaamaan kuin vasta jälkeenpäin tai ehkä ei koskaan. Ja silti merkityksiä on aina kaikkialla. Tosin olisin ehkä toivonut Lyran Oxford -nimiseltä kirjalta enemmän viilistelyä Oxfordin maisemissa. No, ehkä se kartta oli siinä mielessä riittävä. Lawrencen mustavalkokuvitus on kaunista ja luo hyvin tunnelmaa. Erityisesti tykkäsin alkusivuilla olleesta lintuparven kuvasta.

Nopealukuinen, hurmaava nostalgiatrippi Lyra Belacquan seuraan, sitä tämä oli. Itse pidin kovasti Universumien Tomusta, kun sen joskus aikoinani luin, ja siksi tämä saman maailman uudelleenviritys toi mieleen lämpimiä muistoja. Itsenäisyyttä tai mitään kovin mullistavaa sisäpiiritietoa Lyran todellisuudesta kirjaselta on kuitenkin turha odottaa.